Kohti uutta Fiilistä Vol. 3: Seinät on pystyssä!

Uutta Fiilistä ehdittiin purkaa neljä viikkoa ja nyt on rakennettu kaksi. Tyhjäksi purettu tila oli täynnä valoa, kun kahdella sivulla olevista ikkunoista paistoi aurinko. Kun salien seinät olivat olemassa vasta piirustuksissa, valon jakautumista eri tiloihin ei vielä hahmottanut.

Viime viikolla väliseinien rangat nousivat hurjaa vauhtia neljän rakennusammattilaisen voimin. Tällä viikolla seiniä on levytetty kahden tekijän toimesta. Nyt kun salien seinät ovat paikallaan, on upea huomata miten valo yltää jokaiseen saliin ja sen lisäksi vielä aulaan ja vastaanottoonkin. Hoimme rakennuttajakonsulttimme Riikan kanssa: ” Upee valo! Ai vitsi miten upeeta! Näistä tiloista tulee niin upeet!” kun katselimme tiloja ilta-auringossa.

LUOPUMISESTA ENTISTÄ UPEAMPAAN

Ennen kuin löysimme uuden Fiiliksen tilat, kipuilimme sen kanssa, että joudumme todennäköisesti luopumaan rakkaaksi käyneestä puistonäköalasta yliopistolle. Yritin valmistautua pettymykseen ajattelemalla ikävintä vaihtokauppaa, vastapäisiä toimistorakennuksia muutaman metrin päässä tulevista ulkoseinistämme, mutta toisin kävi. Lihaskuntosalissa on kokonaiset kaksi riviä ikkunoita ja näkymä samaan puistoon sekä yliopiston ja Technopoliksen risteykseen. Kuvat auringonläikistä ovat lihaskuntosalista ja joogasalista, jossa on ihanan hämyisä ja pehmeä tunnelma, kun valo siilautuun kahdesta ikkunasta saliin. 

Tanssisalissa taas on kokonainen seinällinen valoa tuovia ikkunoita, mutta upein juttu tanssisaliin on valitsemista ja asennusta vaille valmis, nimittäin joustava lattia. Olen haaveillut erillisestä tanssisalista jo melkein 10 vuotta ja sinne joustavasta koolatusta puulattiasta. Se olisi vienyt meidän budjetista niin ison siivun, ettei siihen olisi ollut varaa. Onneksi urakoitsijamme osasi selvittää, miten tanssisalien lattiat nykytekniikalla tehdään. Sopiva ratkaisu löytyi tanssimista varten vasten suunnitellusta joustoparketista, jonka puulaatua ollaan nyt valitsemassa. Eihän se siis mikään trampoliini ole, mutta ei onneksi ole tarkoituskaan. Kunhan meillä olisisi polvet kondiksessa vielä vuosikymmentenkin päästä!

FIILIS-TARPEIDEN SYVÄKURKKU & RUISKUMAALARI

Koska olen kasvanut ihan lapsuudesta asti tee se itse -meininkiin ja edellinen remonttikin oli toteutettava hartiavoimin, on ihmeellistä, että tilat rakentuvat silläkin aikaa kun on itse muualla. Kuvassa ihmettelen villahommia. Kävin ihan nopeasti poissa työmaalta ja sen aikana villoitus oli edennyt koko seinällisen matkalta. Tanssi- ja liikuntakeskus Fiiliksellä ei ole enää mikään pikkustudio ja tilat ovat sen mukaiset. Minun roolini remontissa on ollut tuoda meidän tarpeet esiin ja kuunnella, miten ammattilaiset meidän tarpeemme toteuttaisivat. Jo siinä on ollut viime viikoiksi ihan tarpeeksi hommaa. Sellainen toive minulla kuitenkin oli, että pääsisin maalaamaan ruiskulla ja se tulee toteutumaan heti ensi viikolla!

Ihmiset ovat kyselleet, ollaanko me yrittäjät yhtään lomalla, kun raksa on päällä. Onneksi minun matkani Norjaan oli varattu jo ennen lopullista tietoa uusista tiloista ja Tiikun toimiston muutto Itä-Suomen ympyröihin sekä ihana kesäreissu äitin kanssa ovat taas on tuoneet hänelle kaivattua maisemanvaihdosta. Tiikku on koko ajan hoidellut asioita etänä ja minä olen ravannut nykyisten ja uusien tilojen väliä. Vaikka uuden Fiiliksen ja tarjonnan rakentaminen on superjännää ja ihanaa, olemme huomanneet, että välillä on silti pakko irrottautua työstä. 

Ei me uusia tiloja seinien, lattioiden ja ikkunoiden takia rakenneta, vaan ihmisten: teidän ja meidän takia ja sama pätee elämään yleisesti, ei me eletä täällä materiaa, vaan toisiamme varten. Meidän lähipiirit tukevat meitä koko sydämellään ja välillä ihan fyysisestikin (kuten vaikkapa veljeni, joka tuli eilen hakemaan jätekuorman raksalta oman työpäivänsä jälkeen, että ammattirakentajat saavat työrauha päivällä), mutta yhtä lailla kun he ovat meitä varten, me haluamme olla heitä varten. 

Kirjoitan tätä blogia junasta matkalla Kainuuseen, jossa suku ja ystävät odottavat. Nyt tuntuu erityisen tärkeältä sekä lähteä, että tulla takaisin!  

Raksaterkuin,
Siiri